Kaikkea on meidänkin perheyksikössä tapahtunut vuoden aikana,mutta viime aikoina olen esimerkiksi

makoillut

 katsellut ikkunasta ulos mummin luona

täytin vuoden ja sain lahjaksi älypelin

ja villapaidan

tässä odotan joulupukkia..

tässä on paras kaverini Paavo,joka joutui tänään sairaalaan,koska sillä on mäyräkoirahalvaus,vaikka se ei oo edes mäyräkoira! En oikein ymmärrä muuta,kun että en saa mennä leikkimään sen kanssa varmaan moneen viikkoon! Toivottavasti se paranee pian,emännälläkin meinas mennä viimeinen päivä ihan mönkään.

HYVÄÄ UUTTAVUOTTA KAIKILLE KARVAISILLE JA KARVATTOMILLE!

Argh,antakaa töitä! Olin maanantaina työhaastattelussa ja tulevana maanantaina saan tietää,sainko paikan vai en. Työ olis just sopivaa mun koulutukselle,eikä tarvis vaihtaa ketjua. Eilinen Ilta-Sanomien horoskooppi lupas hyvää töiden suhteen,mutta eipä kukaan soitellut! Tänään sain puhelun toisesta hakemastani työpaikasta,ja haastattelu on viikon päästä-sikäli mikäli en ensimmäiseen vaihtoehtooni pääse..

Eiliset tottis-treenit meni vähän miten sattui ja pistin sen osaksi ekan kerran syyksi. Leevi otti mielettömiä kierroksia siitä koiramäärästä,varsinkaan kun ei päässyt haistelemaan niitä. Nyt on kotitehtävänä viikon ajan ottaa kontaktia jatkuvasti häiriöllisissä paikoissa ja yrittää keksiä Leeville jonkin miellyttävän rauhoittamiskeinon... Eilisissä treeneissä luoksetulo meni parhaiten,samoin sain sen innostettua leikkimään mun kanssa,mutta "istu"-käsky meni ihan harakoille lukuunottamatta kahta kertaa. Tänään käytiin Korson koirapuistossa,tarkoituksena alkaa totuttamaan Leeviä vieraisiin koiriin enemmän. Pienten puolella oli ainoastaan Eetu-niminen parson,jonka kanssa Leevi paini kunnolla pitkin aitausta. Nyt Leevi on pesty ja väsynyt, ja saan kerrankin rauhassa näpytellä konetta ilman,että se kerjää vieressä huomiota..

Mä jouduin KOIRAKOULUUN,siis oikeesti K-O-I-R-A-K-O-U-L-U-U-N! Siellä me käydään "muka niin fiksun" emännän kanssa joka torstai. Eilen oli meiän eka kerta, ja mun mielestä mä oon jo niin oppinut,että mä vahdin vaan muita koululaisia ja komensin niitä kiljumalla vieressä. Siellä harjoteltiin kontaktia (jota ollaan opeteltu joka päivä kotona),mutta siellä oli niin paljon muita koiria,joihin mun piti ottaa sitä kontaktia,että emmä viitsinyt emäntään kiinnittää huomiota. Sitten me harjoteltiin istumista,mutta koska mä osaan senkin jo niin hyvin,niin emmä viitsinyt kyykkiä turhan päiten vaan yritin säntäillä muiden leikkeihin mukaan. Pari kertaa mä jaksoin keskittyä emäntääkin ja silloin sain hyviä nameja ja paljon kehuja. Lopuks ohjaaja piti musta kiinni ja äiti meni vähän matkan päähän kamalasti kiljuen ja heilutellen namipussia ja sitten mun piti juosta sen luo. Niinhän mä juoksinkin ja sellasella vauhdilla,että meinasin heittää kuperkeikan lähdössä. Ihme koulu,kun tehtiin kaikkea sellasta mitä ollaan harjoteltu kotonakin-toivottavasti ens viikolla tehtäis jotain uutta,mähän ihan tylsistyn kun osaan jo niin paljon!

Ainiin,ennen koulua me nähtiin siellä koirapuiston vieressä toinenkin parsoni,sen nimi oli Reiska ja se ei oikein tykänny että mä koskin sen päätä tassulla (ihan ihme tyyppi!),vaan alko murisemaan. Kaiken huipuks sen omistaja sano sille parsonille,että "Katoppa Reiska,ku nätti tyttökoira!" Hei haloo,hanki silmälasit-mä oon ISO MIES!

Kotona ollaan,lento oli vain puolisen tuntia myöhässä ja Helsinki-Vantaalle päästiin klo 2.30 yöllä. Joka päivä soittelin kotiin Leevin vointia ja kuulumisia tiedustellen,ikävä oli nimittäin SUURI. Poika oli pärjännyt oikein reippaasti,eikä ollut ikävöinyt juuri ollenkaan..

Paikasta..Öludeniz oli oikein nätti kolmen vuoren laaksossa sijaitseva kylä,joka loppui mereen. Olimme kuvitellet Khao Lakin jälkeen Öludenizin olevan rauhallisuudessaan suunnilleen samaa linjaa,mutta kylä olikin aika eloisa ja täynnä brittejä.. Kauniita maisemia ja hot hot hottia,mutta antoi lomallemme juuri sen,mitä tarvitsimmekin: hyvää ruokaa,lepoa,aurinkoa,uimista ja yhdessä oloa. Päivät olivat tukalan kuumat jopa uima-altaalla,jonka takia jätimme retket ym. kokonaan kuvioista pois. Iltaisin oli mukava pelailla biljardia hotellilla tai nauttia vain lämpöisistä tummenevista illoista. Suosittelen paikkaa muillekkin,jotka pitävät Turkista,mutta jos tunnet eripuraa englantilaisia matkailijoita kohtaan,niin pysy kaukana ->(Hotellissamme oli 90% brittejä,1%paikallisia,4% suomalaisia ja loput sekalaista seurakuntaa).

Tänä aamuna haimme Leevin kotiin ja alkuhässätyksen jälkeen tuntui siltä,että meille mökötetään. Leevi makoili ainoastaan parketilla (yleensä viihtyy sohvalla tai sängyssä) tai sohvan perällä pää seinää kohden. Iltapäivällä isännän vanhemmat tulivat kahvittelemaan meidän takapihalle. Leevi kävi tervehtimässä molemmat ja juoksi suoraan takaisin vanhempieni puolelle (asumme siis rivitalon päätykaksiossa ja vanhempani sekä lapsuudenkotini on seuraavassa huoneistossa). Siellä se sitten viihtyi suurimman osan kahvittelun ajasta,kunnes hain sen takaisin-yleensä se viihtyy siellä,missä minä tai isäntä ollaan. Kummallista. Täytynee antaa huomiota sille nyt kovasti,jotta leimautuminen meihin palaisi..?

Me nimittäin päästiin Leevin kanssa Keravan Koiraharrastajien pentukurssille,joka alkaa tulevana torstaina teorialla. Kivaa! Kurssin lukujärjestys näytti kivalta, käydään läpi asioita jotka eivät meillä ole täysin hallinnassa,mutta myös asioita jotka osataan jo kuin pläkki. Kurssille pitäsi ottaa namien lisäksi myös joku koiran mielilelu,mutta meillä on sellanen "ongelma",että Leevillä ei ole oikein sellasta-paitsi mun 25eur. arvoinen Footbag,täytyy kai alkaa ompelemaan vastaavaa sille..

Vielä kaksi päivää vapaata,sitten paluu töihin koittaa,argh.

..Eli lauantaina olis tarkoitus pakata kimpsut ja kampsut isännän kanssa ja lähteä aurinkoa paistattelemaan ulkomaillle. Tällä kertaa(kin) suuntana on Turkki. Viimeksi olimme kihlajaismatkalla Thaimaassa pari viikkoa ennen joulua,mutta olen viimeisinä neljänä kesänä käynyt Istanbulissa/etelä-Turkissa. Isännälle reissu on ensimmäinen kyseiseen maahan,ja mulle taitaa olla toistaiseksi viimeinen-seuraavana häämöttää häämatka ihan jonnekkin muualle!

ronsun syöttämistä Thaimaassa

Tänne mennään nyt!

Pääosan mun lomasta on satanu vettä tai ollut muuten vaan kenkku ilma,niin on kiva päästä lepäämään vikaks lomaviikoks lämpimään. Leevi jää nyt ekaa kertaa viikoksi hoitoon mun vanhemmille,aiemmin se on ollut vaan max.yhden yön hoidossa.Saa nähdä,miten se suhtautuu meihin loman jälkeen..

Hääprojekti edistyy senverran,että eilen olin kaasojeni kanssa Tallinnassa katsastamassa paikallista hääpukutarjontaa. Neljän hääpukuliikkeen tarjonnasta ainoastaan yhtä suostuin kokeilemaan,sekin oli liian iso. Kaunis ja halpa,mutta sai jäädä tankoon suuruutensa takia. Mutta sitä oikeaa pukua odotellessa!

Pakko oli tuoda tämä kuva tänne,kun Anne-Maria tästä mulle eilen sanoi. Tämä on siis Barsetta Bart The Brat. Ja siis huomattavasti Leevin näköä!Ilman tuota hännän mustaa väritystä,voisin vannoa kautta oman Parsonini,että kuvassa on Leevi and the Leavings.

Jippijaijee,äiskä jäi mun kanssa lomalle! Sen kunniaks kai mulle ostettiin uus kaulapanta niitten tyhmien valjaiden tilalle. Oli ihan kummaa,kun ennen oon voinu vetää ihan hillittömästi jos mulla on ollu kiire muiden koirien perään,mutta nyt mä kuljen ihan nätisti ja rauhallisesti kun muuten mun kurkusta tulee sellanen kröh-köh-ääni ja mua alkaa yskittämään. Mä sain myös sitä Natural menu-ruokaa makupaloiks,mitä mä eilen sain maistaa Onni-veljen makupalapussista,se on ihan hurjan hyvää! Niitä saa vaan kuulema sillon,kun treeni menee putkeen,eilen se kuulemma ei oikein menny..mutta mäpä kerron miks! Ensinnäkin me nähtiin Onnin kanssa varmaan neljään kuukauteen ja päästiin vähän painimaan. Sen jälkeen mua ei ois kamalasti kiinnostanukkaan mikään muu. Toiseks,siellä treeni-hallilla oli kauheesti kaikkea uutta jä kivaa,niin eihän mun keskittyminen oikein riittäny. Putkesta mä osasin mennä kyllä ihan hienosti,vaikka Onni kattokin vierestä,mutta muuten mä juoksentelin sinne sun tänne,enkä oikein jaksanu kuunnella emäntää. Puomissa mä sain kävellä Onnin perässä,kun muuten mä en oikein ois viittiny sitä mennä.

Sitten mä katoin vähän Pixien (joka on tosi hurja agility-koira!),Ginny-äiskän ja Spriten menoa ja otin mallia,kun ne kaikki tuijottajat meni ulos ja mä jäin äiskän kanssa kahestaan. Me mentiin putkea,keppejä ja esteitä tosi hienosti ja kuuntelin tosi tarkasti enkä juoksuillut yhtään mihinkään! Äiskä oli tosi ilonen ja anto niitä Onnin makupaloja palkaks.Vitsi ne oli hyviä,nyt mulla on niitä iso pussillinen odottamassa treenejä varten! Musta ja Onnista tuli treenien jälkeen ihan laiheliineja kun meiltä vietiin kesäkarvat! Nyt mulla ei oo enää kamalasti partakarvoja ja näytän ihan kirpulta,mutta äiskän mielestä mä oon kauheen komea!

Nyt mä meen syömään mun uutta herkkuruokaa (Aktiivi Puhti),ennenku meen untenmaille.

Lomaterveisin,Leevi.